Kertakäyttöisten käsineiden tekninen periaate perustuu ensisijaisesti polymeerimateriaalien kalvon-muodostus- ja suojaominaisuuksiin. käsittely luo jatkuvan, ehjän suojakalvon, joka eristää kädet ulkoisesta ympäristöstä. Tuotannon aikana muovi- tai kumiraaka-aineille suoritetaan prosesseja, kuten sekoitus, kuumennus ja muovaus, jotta varmistetaan tasainen peittävyys käsin{2}}muotoiltujen muottien päällä. Lopulta muodostuu käsinerakenne, jolla on tietty paksuus ja lujuus.
Kertakäyttökäsineiden suojatoiminto riippuu pääasiassa itse materiaalien suojaominaisuuksista. Käsinemateriaalit minimoivat suoran kosketuksen ihon ja nesteiden, tahrojen, bakteerien ja tiettyjen kemikaalien välillä, mikä vähentää kontaminaatio- ja ärsytysriskiä. Eri materiaalit tarjoavat erilaiset suorituskykyominaisuudet; esimerkiksi PE-käsineet luottavat muovikalvoon peruseristykseen, kun taas nitriili- ja lateksikäsineet hyödyntävät kumin joustavuutta ja tiheää rakennetta istuvuuden ja suojakyvyn parantamiseksi.
Kertakäyttökäsineet valmistetaan tavallisesti upotus{0}}muovausprosessilla. Puhdistuksen ja kuivauksen jälkeen käsimuotit upotetaan nestemäisiin raaka-aineisiin, jolloin materiaali tarttuu tasaisesti muotin pintaan; myöhempi kuumennus-johon liittyy vulkanointi tai kovettuminen-muodostaa vakaan käsinekalvon. Lopuksi vaiheet, kuten kuoriminen, tarkastus ja pakkaaminen, johtavat kertakäyttökäsineisiin, jotka täyttävät käyttövaatimukset.
Kertakäyttöisten käsineiden suorituskyvyn optimointi sisältää myös materiaalin muokkaamisen ja tuotantoprosessien parantamisen. Esimerkiksi koostumuksen säätäminen voi parantaa kimmoisuutta, kulutuskestävyyttä ja repäisylujuutta, kun taas paksuuden ja pintakäsittelytekniikoiden hallinta voi parantaa käyttömukavuutta ja toimintakykyä. Teknologisen kehityksen myötä kertakäyttökäsineet kehittyvät yhä enemmän ohuemmiksi ja kevyemmiksi, tehokkaammiksi-ja ympäristöystävällisemmiksi.